Tämän kirjoituksen siemen jäi itämään päähäni muutama
kuukausi sitten, kun rajoittavasta syömishäiriöstä toipunut tyttäreni kertoi ex
tempore minulle viidennen luokan terveystarkastuksesta. Siellä n. 11-12
-vuotiaat mitattiin ja punnittiin, ja kouraan annettiin lappu strategisista
mitoista (se muuten taitaa edelleen olla jossain arkistojeni kätköissä). Nyyti kertoi,
kuinka tarkastusten jälkeen heidän koulussaan joukko tyttöjä aktiivisesti
vertaili mittoja. Osa oli jo aloittanut murrosiän kehittymisen, joten paino
saattoi olla huomattavasti muuttunut aiemmasta tai korkeampi kuin toisilla.
Osalla tätä ei vielä ollut tapahtunut (tyttäreni kuului tähän joukkoon).
Useampi tyttö tästä joukosta sai myöhemmin virallisen
syömishäiriödiagnoosin (joukossa oma tyttäreni) tai vähintäänkin oireili
syömisillään vaikkei ehkä syömishäiriötä todettukaan. Jollain on edelleen
ongelmia – aikaa on kulunut 7-8 vuotta. Nyytille kyseisen terveystarkastuksen
painolukema jäi mieleen ja myöhemmin hänen sairastuttuaan anoreksiaan siitä
tuli tavoite, vaikka pituutta oli tullut lisää reippaat kymmenkunta senttiä ja
ikääkin pari kolme vuotta.
Tämä esimerkkinä siitä, että viattomaltakin vaikuttava
painopuhe ja mittaaminen ei välttämättä millään tavalla edistä lapsen ja nuoren
terveyttä, päinvastoin.
Tiedetään, että jo alakouluikäiset miettivät pitäisikö
heidän laihduttaa, vaikka kasvuikäisen EI KOSKAAN pitäisi pudottaa painoa
(poikkeuksena ehkä äärimmäisen ylipainoiset, joilla on joku ylipainosta
paheneva aineenvaihduntasairaus – ja VAIN TARKASSA SEURANNASSA!). No niin,
tässä kohdassa tiedän, että joku huudahtaa: Entä ylipainoepidemia – lapsemme
ovat suuressa vaarassa?! Kakkostyypin diabetes ja sydän- ja verisuonitaudit
kaatavat kohta kouluikäisiäkin! Eikö ole vain hyväksi, että lapsia ja nuoria
aktiivisesti kannustetaan painontarkkailuun ja opetetaan terveellisen
ruokavalion merkitystä?
Suomessa lasten seurataan kasvukäyrin,
jotka on uudistettu vuosina 2001-2011. Perinteisten persentiilikäyrien lisäksi
suomalaislapsille (2-18 vuotta) on nyt luotu painon seurantaa ajatellen myös iänmukaiset
BMI-käyrästöt, jossa on asetettu rajat lihavuudelle, ylipainolle ja alipainon
eri asteille. Kasvukäyrät on tarkoitettu erilaisten pikaista puuttumista
vaativien sairaustilojen (mm. kilpirauhasen toimintahäiriöt, keliakia, muut
kasvuhäiriöt, sydänviat) SEULONTAAN, sillä kasvuikäisillä monien kroonisten
sairauksien ensimmäisinä oireina ovat muutokset pituuskasvussa ja/tai
pituus-painosuhteessa. Nämä näkyvät ainoastaan toistetuissa mittauksissa, eivät
yksittäisen mittauskerran tuloksina ja on huomattava, että mittoja verrataan
lapsen OMIIN AIEMPIIN mittauksiin, ei kaikkien lasten mediaaniin. Ei ole missään
tapauksessa tarkoituksenmukaista, että esim. yksittäisen mittaustuloksen
perusteella annetaan lapselle/nuorelle palautetta, että ”on vähän liikaa tuota
painoa kertynyt” tai ”tämän BMI:n mukaan olet ylipainoinen” (urheilevalle
lihaksikkaalle nuorelle).
Kuva 1. BMI ei erottele rasvaa ja lihasta. Ovatko nämä henkilöt mielestäsi ylipainoisia tai lihavia? |
BMI:stä täytyy tähän väliin sanoa, että kyseinen mittahan ei
millään tavalla pysty erottelemaan kehon koostumusta ja etenkin pitkät ja/tai
lihaksikkaat henkilöt toistuvasti tulevat sen perustella nimettyä
ylipainoiseksi. BMI:n ennustearvo ja yhteys kuolleisuuteen sydän- ja
verisuonitautien suhteen on todistettu huonoksi jo yli 10 vuotta sitten
suuressa Lancetissa julkaistussa meta-analyysissä (Romero-Corral et al., 2006). Viittaan myös viime
vuotiseen Älä laihduta – päivän kirjoitukseeni BMI-harhasta.
Enkä voi olla laittamatta tähän taulukkoa (kuva 1), jossa on esitetty muutaman
tunnetun henkilön painostatus BMI:n mukaan (Robinson, 2007); kuka meistä menisi sanomaan George
Clooneylle että kuule, on päässyt tuota painoa kertymään vähän liikaa tämän
BMI:n mukaan, sinun kannattasi vähän laihduttaa ettei vaan diabetes iske!
Kuva 2. Eräiden lasten ja nuorten terveysongelmien esiintyvyys. |
Ovatko lapsemme ja nuoremme sitten niin suuressa kakkostyypin
diabetesvaarassa, että se oikeuttaa aktiivisen painoon puuttumisen yhä
nuoremmilla ja nuoremmilla? Tehdäänpä kaavio (kuva 2), jolla saamme erilaisia lasten
ja nuorten terveysongelmia jonkinlaisiin mittasuhteisiin. Kakkostyypin diabeteksen
esiintyvyyden lapsilla ja nuorilla on arvioitu olevan 46 tapausta sataatuhatta
lasta ja nuorta kohden (Tryggestad & Willi, 2015). Pelkästään anoreksian
esiintyvyydeksi tytöillä ja nuorilla naisilla on arveltu 1700 tapausta 100.000
nuorta naista kohden ja bulimian esiintyvyydeksi 1100 tapausta per 100.000,
pojilla ja miehillä 300 tapausta per 100.000 (Keski-Rahkonen & Mustelin, 2016). Oho, näyttää siltä, ettei
kakkostyypin diabetes olisi lähimaastossakaan sellainen ongelma nuorilla kuin
esimerkiksi syömishäiriöt ovat – itse asiassa tällaisen kaavion perusteella voisi
ajatella, että jos johonkin nuorten kohdalla pitäisi panostaa, niin
syömishäiriöiden ehkäisyyn!
Tiedetään, että lapsilla ja nuorilla energian saannin
rajoittaminen laihdutusajatuksella lisää riskiä lihomiseen ja ahmintatyyppiseen
oireiluun niin tytöillä kuin pojillakin. Teini-ikäiset, jotka rajoittavat huomattavasti
energiansaantiaan ja jättävät aterioita väliin ovat jopa 18-kertaisessa riskissä
kehittää syömishäiriö verrattuna niihin, jotka eivät rajoita. Laihduttaminen ei
siis millään tavalla edistä lasten ja nuorten terveyttä. ”Painopuheen” tiedetään
altistavan nuoria laihduttamiselle, epäterveille painonhallintamenetelmille ja ahmimiselle
(Golden, Schneider, & Wood, 2016).
Voiko sitten lasten ja nuorten terveyttä edistää jollain
muulla tavalla kuin pitämällä painoa terveyden tai riskien mittarina, puhumalla
siitä ja painonhallinnasta? Kyllä voi. Seuraavassa on lueteltu asioita, joita
esimerkiksi kouluterveydenhoito ja terveystiedon opetus voisivat tuoda enemmän esiin
koululaisille (Funari, 2013):
- Ei lokeroida ruokia ”hyviin” tai ”pahoihin”. Nuoren ruokavalioon voi kuulua niin pitsaa kuin porkkanoitakin.
- Syö kun olet nälkäinen ja lopeta kun olet kylläinen.
- Älä syö suruun, suuttumukseen tai kyllästymisen tunteeseen – koeta mieluummin keksiä mielekästä tekemistä tai etsiä juttukaveri.
- Liikkuminen pitää kunnossa. Etenkin kavereiden kanssa liikkuminen antaa sekä energiaa että hupia.
- Hyvin eri näköisetkin ihmiset voivat olla aivan yhtä terveitä.
- Lihava ei ole synonyymi ”huonolle” eikä laiha ”hyvälle”.
- Kiusaaminen satuttaa, erityisesti ulkonäön ja painon kommentointi! Älä osallistu sellaiseen!
- Jos olet tyytymätön vartaloosi, keskustele luotettavan aikuisen kanssa.
Hyvää Älä laihduta – päivää myös meille aikuisille! Vai
voisiko itse asiassa jokainen päivä olla laihdutusvapaa päivä, ihan kaikille?
Lähteet:
Funari, M. (2013). Detecting symptoms, early
intervention, and preventative education: eating disorders & the school-age
child. NASN School Nurse (Print), 28(3), 162–166.
https://doi.org/10.1177/1942602X12473656
Golden, N. H., Schneider, M., & Wood, C. (2016). Preventing Obesity
and Eating Disorders in Adolescents. Pediatrics, 138(3),
e20161649–e20161649. https://doi.org/10.1542/peds.2016-1649
Keski-Rahkonen, A., & Mustelin, L. (2016). Epidemiology of eating
disorders in Europe: Prevalence, incidence, comorbidity, course, consequences,
and risk factors. Current Opinion in Psychiatry, 29(6), 340–345.
https://doi.org/10.1097/YCO.0000000000000278
Robinson, J. (2007). Kids, Eating, Weight & Health - Helping without
Harming. Absolute Advantage, (1), 2–15.
Romero-Corral, A., Montori, V. M., Somers, V. K., Korinek, J., Thomas, R.
J., Allison, T. G., … Lopez-Jimenez, F. (2006). Association of bodyweight with
total mortality and with cardiovascular events in coronary artery disease: a
systematic review of cohort studies. Lancet, 368, 666–78.
Tryggestad, J. B., & Willi, S. M. (2015). Complications and
comorbidities of T2DM in adolescents: Findings from the TODAY clinical trial. Journal
of Diabetes and Its Complications, 29(2), 307–312.
https://doi.org/10.1016/j.jdiacomp.2014.10.009