Älä laihduta – päivä 6.5.18: Säästetään edes lapset ja nuoret – vaihtoehto laihdutus- ja painopuheelle

Tämän kirjoituksen siemen jäi itämään päähäni muutama kuukausi sitten, kun rajoittavasta syömishäiriöstä toipunut tyttäreni kertoi ex tempore minulle viidennen luokan terveystarkastuksesta. Siellä n. 11-12 -vuotiaat mitattiin ja punnittiin, ja kouraan annettiin lappu strategisista mitoista (se muuten taitaa edelleen olla jossain arkistojeni kätköissä). Nyyti kertoi, kuinka tarkastusten jälkeen heidän koulussaan joukko tyttöjä aktiivisesti vertaili mittoja. Osa oli jo aloittanut murrosiän kehittymisen, joten paino saattoi olla huomattavasti muuttunut aiemmasta tai korkeampi kuin toisilla. Osalla tätä ei vielä ollut tapahtunut (tyttäreni kuului tähän joukkoon).

Useampi tyttö tästä joukosta sai myöhemmin virallisen syömishäiriödiagnoosin (joukossa oma tyttäreni) tai vähintäänkin oireili syömisillään vaikkei ehkä syömishäiriötä todettukaan. Jollain on edelleen ongelmia – aikaa on kulunut 7-8 vuotta. Nyytille kyseisen terveystarkastuksen painolukema jäi mieleen ja myöhemmin hänen sairastuttuaan anoreksiaan siitä tuli tavoite, vaikka pituutta oli tullut lisää reippaat kymmenkunta senttiä ja ikääkin pari kolme vuotta.

Tämä esimerkkinä siitä, että viattomaltakin vaikuttava painopuhe ja mittaaminen ei välttämättä millään tavalla edistä lapsen ja nuoren terveyttä, päinvastoin.

Tiedetään, että jo alakouluikäiset miettivät pitäisikö heidän laihduttaa, vaikka kasvuikäisen EI KOSKAAN pitäisi pudottaa painoa (poikkeuksena ehkä äärimmäisen ylipainoiset, joilla on joku ylipainosta paheneva aineenvaihduntasairaus – ja VAIN TARKASSA SEURANNASSA!). No niin, tässä kohdassa tiedän, että joku huudahtaa: Entä ylipainoepidemia – lapsemme ovat suuressa vaarassa?! Kakkostyypin diabetes ja sydän- ja verisuonitaudit kaatavat kohta kouluikäisiäkin! Eikö ole vain hyväksi, että lapsia ja nuoria aktiivisesti kannustetaan painontarkkailuun ja opetetaan terveellisen ruokavalion merkitystä?

Suomessa lasten seurataan kasvukäyrin, jotka on uudistettu vuosina 2001-2011. Perinteisten persentiilikäyrien lisäksi suomalaislapsille (2-18 vuotta) on nyt luotu painon seurantaa ajatellen myös iänmukaiset BMI-käyrästöt, jossa on asetettu rajat lihavuudelle, ylipainolle ja alipainon eri asteille. Kasvukäyrät on tarkoitettu erilaisten pikaista puuttumista vaativien sairaustilojen (mm. kilpirauhasen toimintahäiriöt, keliakia, muut kasvuhäiriöt, sydänviat) SEULONTAAN, sillä kasvuikäisillä monien kroonisten sairauksien ensimmäisinä oireina ovat muutokset pituuskasvussa ja/tai pituus-painosuhteessa. Nämä näkyvät ainoastaan toistetuissa mittauksissa, eivät yksittäisen mittauskerran tuloksina ja on huomattava, että mittoja verrataan lapsen OMIIN AIEMPIIN mittauksiin, ei kaikkien lasten mediaaniin. Ei ole missään tapauksessa tarkoituksenmukaista, että esim. yksittäisen mittaustuloksen perusteella annetaan lapselle/nuorelle palautetta, että ”on vähän liikaa tuota painoa kertynyt” tai ”tämän BMI:n mukaan olet ylipainoinen” (urheilevalle lihaksikkaalle nuorelle).

Kuva 1. BMI ei erottele rasvaa ja lihasta. Ovatko nämä henkilöt
mielestäsi ylipainoisia tai lihavia?

BMI:stä täytyy tähän väliin sanoa, että kyseinen mittahan ei millään tavalla pysty erottelemaan kehon koostumusta ja etenkin pitkät ja/tai lihaksikkaat henkilöt toistuvasti tulevat sen perustella nimettyä ylipainoiseksi. BMI:n ennustearvo ja yhteys kuolleisuuteen sydän- ja verisuonitautien suhteen on todistettu huonoksi jo yli 10 vuotta sitten suuressa Lancetissa julkaistussa meta-analyysissä (Romero-Corral et al., 2006). Viittaan myös viime vuotiseen Älä laihduta – päivän kirjoitukseeni BMI-harhasta. Enkä voi olla laittamatta tähän taulukkoa (kuva 1), jossa on esitetty muutaman tunnetun henkilön painostatus BMI:n mukaan (Robinson, 2007); kuka meistä menisi sanomaan George Clooneylle että kuule, on päässyt tuota painoa kertymään vähän liikaa tämän BMI:n mukaan, sinun kannattasi vähän laihduttaa ettei vaan diabetes iske!

Kuva 2. Eräiden lasten ja nuorten terveysongelmien esiintyvyys.

Ovatko lapsemme ja nuoremme sitten niin suuressa kakkostyypin diabetesvaarassa, että se oikeuttaa aktiivisen painoon puuttumisen yhä nuoremmilla ja nuoremmilla? Tehdäänpä kaavio (kuva 2), jolla saamme erilaisia lasten ja nuorten terveysongelmia jonkinlaisiin mittasuhteisiin. Kakkostyypin diabeteksen esiintyvyyden lapsilla ja nuorilla on arvioitu olevan 46 tapausta sataatuhatta lasta ja nuorta kohden (Tryggestad & Willi, 2015). Pelkästään anoreksian esiintyvyydeksi tytöillä ja nuorilla naisilla on arveltu 1700 tapausta 100.000 nuorta naista kohden ja bulimian esiintyvyydeksi 1100 tapausta per 100.000, pojilla ja miehillä 300 tapausta per 100.000 (Keski-Rahkonen & Mustelin, 2016). Oho, näyttää siltä, ettei kakkostyypin diabetes olisi lähimaastossakaan sellainen ongelma nuorilla kuin esimerkiksi syömishäiriöt ovat – itse asiassa tällaisen kaavion perusteella voisi ajatella, että jos johonkin nuorten kohdalla pitäisi panostaa, niin syömishäiriöiden ehkäisyyn!

Tiedetään, että lapsilla ja nuorilla energian saannin rajoittaminen laihdutusajatuksella lisää riskiä lihomiseen ja ahmintatyyppiseen oireiluun niin tytöillä kuin pojillakin. Teini-ikäiset, jotka rajoittavat huomattavasti energiansaantiaan ja jättävät aterioita väliin ovat jopa 18-kertaisessa riskissä kehittää syömishäiriö verrattuna niihin, jotka eivät rajoita. Laihduttaminen ei siis millään tavalla edistä lasten ja nuorten terveyttä. ”Painopuheen” tiedetään altistavan nuoria laihduttamiselle, epäterveille painonhallintamenetelmille ja ahmimiselle (Golden, Schneider, & Wood, 2016).

Voiko sitten lasten ja nuorten terveyttä edistää jollain muulla tavalla kuin pitämällä painoa terveyden tai riskien mittarina, puhumalla siitä ja painonhallinnasta? Kyllä voi. Seuraavassa on lueteltu asioita, joita esimerkiksi kouluterveydenhoito ja terveystiedon opetus voisivat tuoda enemmän esiin koululaisille (Funari, 2013):

• Ei lokeroida ruokia ”hyviin” tai ”pahoihin”. Nuoren ruokavalioon voi kuulua niin pitsaa kuin porkkanoitakin.
• Syö kun olet nälkäinen ja lopeta kun olet kylläinen.
• Älä syö suruun, suuttumukseen tai kyllästymisen tunteeseen – koeta mieluummin keksiä mielekästä tekemistä tai etsiä juttukaveri.
• Liikkuminen pitää kunnossa. Etenkin kavereiden kanssa liikkuminen antaa sekä energiaa että hupia.
• Hyvin eri näköisetkin ihmiset voivat olla aivan yhtä terveitä.
• Lihava ei ole synonyymi ”huonolle” eikä laiha ”hyvälle”.
• Kiusaaminen satuttaa, erityisesti ulkonäön ja painon kommentointi! Älä osallistu sellaiseen!
• Jos olet tyytymätön vartaloosi, keskustele luotettavan aikuisen kanssa.

Hyvää Älä laihduta – päivää myös meille aikuisille! Vai voisiko itse asiassa jokainen päivä olla laihdutusvapaa päivä, ihan kaikille?

Lähteet:

Funari, M. (2013). Detecting symptoms, early intervention, and preventative education: eating disorders & the school-age child. NASN School Nurse (Print), 28(3), 162–166. https://doi.org/10.1177/1942602X12473656

Golden, N. H., Schneider, M., & Wood, C. (2016). Preventing Obesity and Eating Disorders in Adolescents. Pediatrics, 138(3), e20161649–e20161649. https://doi.org/10.1542/peds.2016-1649

Keski-Rahkonen, A., & Mustelin, L. (2016). Epidemiology of eating disorders in Europe: Prevalence, incidence, comorbidity, course, consequences, and risk factors. Current Opinion in Psychiatry, 29(6), 340–345. https://doi.org/10.1097/YCO.0000000000000278

Robinson, J. (2007). Kids, Eating, Weight & Health - Helping without Harming. Absolute Advantage, (1), 2–15.

Romero-Corral, A., Montori, V. M., Somers, V. K., Korinek, J., Thomas, R. J., Allison, T. G., … Lopez-Jimenez, F. (2006). Association of bodyweight with total mortality and with cardiovascular events in coronary artery disease: a systematic review of cohort studies. Lancet, 368, 666–78.

Tryggestad, J. B., & Willi, S. M. (2015). Complications and comorbidities of T2DM in adolescents: Findings from the TODAY clinical trial. Journal of Diabetes and Its Complications, 29(2), 307–312. https://doi.org/10.1016/j.jdiacomp.2014.10.009