Perhepohjaisen hoidon vaiheet

Kun perhepohjaista hoitoa toteutetaan anoreksian tai bulimian hoidossa, se etenee aina kolmen vaiheen kautta. Hoito vie tapauksesta riippuen tavallisesti 12 kuukautta.

Vaihe 1. Ravitsemustilan korjaus

Hoito keskittyy sairastuneen ravitsemustilan ja mahdollisen alipainon korjaamiseen turvalliselle alueelle. Vastuu ruokailuista ja energian saannista on kokonaan vanhemmilla, jotka kannustavat sairastunutta kärsivällisesti mutta päättäväisesti syömään. He myös valvovat ettei sairastunut pääse toteuttamaan mahdollista tyhjentäytymiskäyttäytymistä tai liiallista liikuntaa. Vanhempia kannustetaan olemaan hyväksymättä myös muuta syömishäiriön aiheuttamaa käytöstä kuten raivonpuuskia tai ruokailuihin liittyviä rituaaleja. 

Sisarukset yhdistetään hoitoon ikänsä mukaisesti. Heidän tehtävänsä on tuoda sairastuneen elämään muutakin kuin nousevan painon tuottamia syömishäiriöajatuksia. Sisarukset voivat viettää aikaa, pelata tai harrastaa yhdessä. Näin sairastuneen on mahdollista toimia mielekkäästi oman sukupolvensa parissa, vaikka onkin ikään nähden poikkeuksellisella tavalla riippuvainen vanhemmistaan.

Vaihe 2. Vastuun siirtäminen nuorelle

Kun alipaino on saatu korjaantumaan (useimmiten n. 90 % hyvinvointipainosta) ja ravitsemustila on vakaa, nuori suhtautuu syömiseen hyväksyvämmin ja syömishäiriön aiheuttamat perhe-elämän ongelmat ovat selvästi vähentyneet, iän mukaista vastuuta syömisestä voidaan pikkuhiljaa alkaa palauttamaan nuorelle. Painokehityksen pitäisi edelleen olla kohti normaalia. Myös syömishäiriön aiheuttamia oireita voidaan käsitellä enemmän. Perheet etenevät tässä pitkälti omalla tavallaan nuoren iästä ja vanhempien kasvatustyylistä riippuen. Nuorta rohkaistaan ja tuetaan terveyden palautumisessa ja vastuun ottamisessa muistuttaen, että riippuvuus vanhemmista on vain tilapäistä. Vanhemmat ottavat kuitenkin tarvittaessa täyden vastuun uudelleen mikäli takapakkeja tapahtuu.

Vaihe 3. Terveen nuoren identiteetin rakentaminen

Kun nuori pystyy itse ylläpitämään ravitsemustilaansa ja poikkeava syömiskäyttäytyminen sekä muut epäterveet painonhallintamenetelmät ovat jääneet taakse, aloitetaan terveen ja toisista riippumattoman nuoren identiteetin rakentaminen. Tähän kuuluu myös tietoisuuden muodostaminen. Tässä vaiheessa tuetaan nuoren iän mukaisen autonomian kehittymistä, luodaan sopivia rajoja vanhempiin sekä autetaan vanhempia järjestämään oma, nuoresta riippumaton elämänsä uudelleen.

Vaikka edellä kuvattu perhepohjainen hoito ei olisikaan se hoitomuoto, jota nuoren syömishäiriön hoidossa käytetään, Maudsleyn menetelmään perustuvia keinoja voidaan silti hyödyntää tehokkaasti kotona hoidon tukena.

Lähde:
My Kid is Back. J Alexander & D Le Grange.