Omavalmennuksen osiot |
Onko lapsesi sairastunut syömishäiriöön? Tunnetko syyllisyyttä tilanteesta? Oletko voimaton etkä tiedä miten voisit auttaa häntä voittamaan syömishäiriön? Pyörittääkö syömishäiriö perhettäsi oudoilla säännöillä ja rituaaleilla? Nämä sivut on tehty jakamaan tietoa perhepohjaisesta hoidosta sekä uudesta Maudsleyn menetelmästä, joka sopii minkä hyvänsä hoitomuodon yhteyteen. Toimi nyt ja ota asioista selvää! Olet paras ja lähimpänä oleva apu, jonka lapsesi voi saada!
Sivut
- Blogitekstit
- Miksi kannattaa toimia nyt eikä viivytellä?
- Maudsleyn menetelmän perusajatukset
- Uusi Maudsleyn malli: Työkalupakki sairastuneen auttamiseen kotona
- Haitailliset ja hyödylliset reaktiomallit
- Perhepohjaisen hoidon vaiheet
- Maudsleyn menetelmän taustaa
- Mihin Maudsleyn menetelmä sopii ja mikä on sen teho?
- Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta
- Motivoiva keskustelu pähkinänkuoressa
- Ladattavia ohjeita ja esitteitä
- Blogin taustaa
6. elokuuta 2020
Maudsleyn menetelmään pohjautuva omavalmennus nyt netissä
28. kesäkuuta 2020
ARFID: nirsoilun ja huonon syömisen taustalla voikin olla syömishäiriö
- merkittävä painon lasku; kasvuikäisellä kasvun hidastuminen tai omalta painokäyrältä tippuminen
- merkittävät puutokset ravitsemustilassa (esim. vitamiinien, valkuaisaineiden, raudan, kalkin ja muiden hivenaineiden puute)
- riippuvuus ruokintaletkusta tai suun kautta nautittavista lisäravinteista
- huomattava psykososiaalisen toimintakyvyn häiriintyminen
Miten ARFID näkyy henkilön käyttäytymisessä?
Miksi olisi tärkeä todeta ARFID ja hoitaa sitä?
Miten ARFID:ia hoidetaan?
Koska oireyhtymä on varsin uusi ja oirekuva vaihteleva, näyttöön perustuvia hoitoja on vielä melko vähän ja tiedot eri hoitomuotojen tehosta perustuvat toistaiseksi tapausselostuksiin ja potilassarjoihin.
Lasten ja nuorten hoidossa on kokeiltu menestyksekkäästi perhepohjaista hoitoa. FBT:n perusperiaatteet - neutraali suhtautuminen sairauden syihin, oirekuvan vaikeuden tunnustaminen ja ravitsemustilan korjaamisen priorisoiminen hoidon alussa, sairauden ulkoistaminen, vanhempien voimaannuttaminen ja käyttäytymisen muuttamisen tähtääminen - ovat vaikuttaneet soveltuvan hyvin ARFID:in eri oirekuvien hoitamiseen. Koska FBT:ssä sairastuneen omaa muutoshalua ja sitoutumista ei (aluksi) tarvita, se käy pientenkin lasten hoitamiseen.
Cambridgessa on kehitetty kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta oma versionsa (CBT-AR, kts. myös työkirja alla), jota voidaan käyttää niin lasten ja nuorten kuin aikuistenkin hoitoon. Hoito toteutetaan potilaslähtoisesti neljän vaiheen ohjelmalla (kts. alla). Näin se vaatii hoidettavalta sitoutumista, aktiivista työskentelyä ja omaa muutoshalua alusta saakka. Alaikäisten kohdalla perhe osallistuu aktiivisesti hoitoon ja kotitehtäviin.
ARFID:in hoitoon käytettävän kognitiivisen käyttäytymisterapian vaiheet |
Molemmissa menetelmissä käytetään syömiskäyttäytymisen muuttamiseen altistamista ja välttämiskäyttäytymisen estämistä (ERP eli exposure and response prevention). Ajatuksena on, että välttämiskäyttäytyminen vahvistaa itse itseään (ns. negatiivinen vahvistaminen), koska henkilö saa sillä aikaan välittömän ahdistuksen lievittymisen. Koska hän ei pysy pelottavassa tilanteessa riittävän kauan, että pystyisi yhdistämään sen muunlaiseen lopputulokseen kuin ahdistukseen (ns. positiivinen vahvistaminen), välttämiskäyttäytymisestä ei myöskään opita pois. Hoidon yksi tavoite onkin rikkoa yhteys välttämiskäyttäytymisen ja ahdistuksen lievittymisen välillä.
ERP:n yhtenä vaikutusmekanismina on ajateltu olevan tunteiden prosessoinnin teoria (Foa&Kozak 1986). Sen mukaan pelon ja ahdistuksen yhteyttä ärsykkeeseen voidaan muuttaa toistetulla altistuksella: kun henkilö on riittävän kauan ja riittävän monta kertaa alttiina pelkoa aiheuttavalle ärsykkeelle, hän ajan mittaan tottuu - siedättyy - siihen ja pelko vähenee. Toisena vaikutusmekanismina pidetään inhibitoorista oppimista (Craske, Treanor et al. 2014), jolla pyritään kehittämään uusia assosiaatioita pelottavan ärsykkeen ja lopputuloksen välille. Tärkeimpänä menetelmänä käytetään oletusten muuttamista; luodaan epäsuhta sen välillä, mitä henkilö pelkää tapahtuvan ja mitä todella tapahtuu, kun ärsykkeelle altistutaan. Lisäksi käytetään ahdistuksen toleranssin eli sietokyvyn kasvattamista; vaikka tilanne tuntuu tosi epämiellyttävältä, henkilö pystyy olemaan siinä ja sietämään pahan olon yhä pidemmän ja pidemmän aikaa. Toleranssin lisääntymisen on todettu olevan tehokkaampaa ahdistuksen vähentämisessä kuin rentoutusmenetelmien käytön. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että aina ei ole mahdollista ottaa käyttöön ja toteuttaa rentoutumista. Jos se on ainoa keino ahdistuksen hallintaan, tulee väistämättä eteen tilanteita, joissa ei pärjää.
Ennen altistamisten aloittamista (CBT-AR:n 3. vaihe) olisi hyvä, että seuraavat kolme tavoitetta olisivat täyttyneet:
1) henkilön ravitsemustilan tulisi olla korjaantunut tai korjaantumassa hyvää vauhtia
2) on saatu aikaan säännöllinen ruokailurytmi niin, että henkilö syö tasaisesti pitkin päivää (5-6 ateriaa)
3) henkilön suosimien ruokien määriä on kasvatettu niin, että isompien määrien syöminen kerralla onnistuu