Osallistuin viime vuonna Helsingin yliopissa lääketiedettä opiskelevan Siiri Karjalaisen syventävien opintojen ohjaukseen. Lopputuloksena syntyi tämä katsaus koskien perhepohjaisen hoidon käyttöä nuorten laihuushäiriön hoidossa.
Omalta osaltani yritin ohjaustyössä erityisesti tuoda esiin tekijöitä, jotka joko auttavat vanhempien ohjauksessa tai haittaavat sitä, toisin sanoen mahdollistavat perhepohjaisen hoidon onnistumisen tai vähentävät sen todennäköisyyttä. On tärkeää, että ammattilaiset eivät tee muutenkin raskaasta taipaleesta huoltajille esterataa. Tämä tapahtuu helposti, jos vanhemmille annetaan näennäinen vastuu nuoren ravitsemustilan korjaamisesta - tällä tarkoitan sitä, että kehoitetaan osallistumaan hoitoon ja mm. valvomaan syömiset, mutta nuori saa silti hoitotahon siunauksella esimerkiksi annostella ruokansa ja päättää mitä syö tai ei syö - eikä anneta työkaluja eli toiminnan ohjausta ja konkreettisia neuvoja siitä, miten toimia hankalissa tilanteissa.
Toivottavasti katsaus antaa nopeasti käsityksen siitä, mitä perhepohjainen hoito tarkoittaa, miten sitä käytetään ja millaisissa tilanteissa se ei toimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Keskustelu on hyvästä! Toivomme asiallisia ja rakentavia kommentteja nimellä, nimimerkillä tai ilman nimeä. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.