Benjihyppy ruokapöytään

Suuri ongelma syömishäiriöiden hoidossa Suomessa on se, että tärkein resurssi jätetään käyttämättä. Nimittäin sairastuneen perhe ja läheiset. 

Jokaista vanhempaa vaivaa ainakin aluksi kysymykset "MIKSI minun lapseni?! MILLOIN tämä pääsi tapahtumaan ilman, että huomasin? MIKÄ tämän aiheutti?" Näiden kysymysten vatvominen ei kuitenkaan muuta tapahtunutta, se lähinnä ruokkii syyllisyyttä ja harvoin auttaa ratkaisevasti eteenpäin. Olennaista olisikin keskittyä siihen, MITÄ pitäisi tehdä, jotta syömishäiriöstä päästäisiin irti - korjata aliravitsemus ja opetella syömään säännöllisesti ja riittävästi. Mutta se ei todellakaan ole niin yksinkertaista! Asiat on helppo sanoa tai kirjoittaa teoriassa. Jonkun pitäisi kuitenkin kertoa läheisille, MITEN tämä toteutetaan käytännössä.

Eva Musby (kirjailijanimi) on äiti Iso-Britanniasta, jonka tytär sairastui rajoittavaan anoreksiaan kymmenvuotiaana. Lähes vuoden sairaalassaolo paransi fyysisen terveyden, muttei pystynyt parantamaan anorektista mieltä. Apu löytyi perhepohjaisesta hoidosta. Nyt Musbyn tytär on parantunut, mutta Musby jakaa kokemuksiaan kirjan, nettisivuston ja videoiden muodossa toisten perheiden avuksi. Viittasinkin alla olevaan Musbyn tekemään videoon aiemmin kommenttiboksissa, mutta koska se on mielestäni niin oivallinen, se ansaitsee paikan blogitekstinä. 

Videossa kerrotaan, miksi järjen ääni ei toimi ruokapöydässä ja miten sairastunutta silti voidaan auttaa syömään. Englantia vähemmän taitaville ääniraidan käännös alapuolella - en valitettavasti saanut sitä ympättyä videoon. Yritin saada tekstistä suomalaisittain sujuvaa, joten käännös ei ole ihan sanasta sanaan.

[Otsikko]Kun rakkaasi kärsii anoreksiasta tai muusta syömishäiriöstä, toivoisitko pystyväsi paremmin tukemaan häntä syömisessä? Tässä on eräs lähestymistapa, joka on auttanut muita. Toivon, että se auttaa myös Sinua.

Hei kaikki! Minun nimeni on Eva Musby. Pyrin antamaan Sinulle, anoreksiasta kärsivän lapsen tai nuoren vanhempi, käytännönläheistä tukea. Nyt kerron muutaman hyödyllisen vinkin siitä, miten voit auttaa lastasi syömään ateriansa. Jotta voisin tehdä niin, kutsun Sinut mukaan benjihyppyyn.

Ideani on saada Sinut sopivan kauhistuneeksi. Uskon nimittäin, että pääasiallinen tunne, jota lapsesi kokee pyytäessäsi häntä syömään, on KAUHU. Se on [yhdistelmä] ahdistusta, pelkoa ja todennäköisesti myös äärimmäistä inhoa.

Miten siis tukea lastasi syömään tästä pelosta huolimatta? 

Kuvitellaanpa, että Sinun pitäisi suorittaa benjihyppy. Sinulla on ohjaaja, jonka tehtävänä on auttaa Sinua hyppäämään. On monta tapaa, jolla ohjaaja voi tehdä hyppäämisen Sinulle joko vaikeammaksi tai helpottaa sitä. Tarkastelen nyt yhtä tapaa; logiikan käyttöä.

Valitsin logiikan, koska se on yleinen ansa, johon vanhemmat sortuvat ruokapöydässä. Kun lapsesi kysyy ruuan kaloreista, aloitat luennon aineenvaihdunnasta, aivojen energiantarpeesta ja siitä, kuinka ruumis tarvitsee polttoainetta. Ja sitten lapsesi sanoo: "Mutta kun minä olen vain istunut koko päivän!". Johon Sinä vastaat: "Mutta tiedätkö, kuinka paljon kaloreita ruumiisi kuluttaa vain siihen, että olet valveilla? Tarvitset kaloreita siihen ja tähän ja tuohon...!" Ajaudut yhä syvemmälle ansaan.

Kuvitellaanpa, että olet valmistautumassa benjihyppyyn ja ohjaajasi sanoo: "No niin, hyppääpä nyt!". Ja Sinä sanot: "Mutta mistä tiedän, ettei tämä köysi katkea?" Silloin ohjaajasi kaivaa esiin valkotaulun ja antaa Sinulle matemaattisen esitelmän kimmokertoimesta ja selittää, että jakamalla vetojännitys sen aikaansaamalla venymällä elastisessa materiaalissa saadaan jännitysvenymäkäyrä, joka absoluuttisesti todistaa, ettei tämä tietty köysi tässä tilanteessa voi katketa. Jolloin Sinä kysyt: "Joo, mutta entäpä tämä solki sitten?! Mistä voimme olla varmoja, ettei se petä?!!" Jne jne.

Toisin sanoen, käyttäessään logiikkaa ohjaajasi on vain herättänyt lisää kysymyksiä! Sen johdosta olet tuijottanut yhä kauemmin allasi olevaan syvyyteen miettien, miten voisit siirtää yhä kauemmaksi hetkeä, jolloin on pakko hypätä. Paljon vakuuttavampaa ja todennäköisesti toimivampaa olisi, jos ohjaajasi säteilisi itsevarmuutta ja pätevyyttä niin, että jo hänen katsomisensa vakuuttaisi Sinut. Ja mikäli alkaisit kysellä, hän sanoisi vain: "Hei, minä olen tämän alan asiantuntija. Tiedän, että kaikki on kunnossa. Hyppää vaan, olet täysin turvassa. Luota minuun!"

Sille, miksi logiikka puree niin huonosti kauhuissaan olevaan, on hyvät perusteet. Ihmisen aivoissa niin kutsuttu limbinen alue ottaa ohjat [uhkaavassa tilanteessa]. Se käskee taistella, paeta tai jähmettyä. Se ei mieti järjellä eikä ymmärrä logiikkaa. Tämä ehkä auttaa Sinua ymmärtämään, miksi anoreksialla on kaiken kaikkiaan niin vähän yhteistä järjen käytön kanssa.

Niinpä ehdotan, että seuraavan kerran kun syötte ja lapsesi esittää Sinulle kysymyksiä, joihin haluaisit vastata saarnaamalla, vedä henkeä ja ajattele luottamusta. Ole luottamuksen perikuva. Olet luotettava vanhempi ja tiedät, että lapsesi on turvallista syödä. Sano [lempeästi]:"Luota minuun! Tarvitset tämän ruuan. Syöminen on turvallista!" Sitten odota ja tarkkaile, näetkö merkkejä rentoutumisesta. Näyttääkö lapsesi edes vähän valmiimmalta syömään ajatellessaan, että ehkä tämä sittenkin on turvallista? Jos lapsesi ei tästä huolimatta aloita syömistä, sano [lempeästi]: "No niin, otapa nyt haarukka ja maista. Voit luottaa minuun. Se on täysin turvallista!" Lapsesi voi vastata: "Mistä SINÄ tiedät, että se on turvallista?! Et ole punninnut etkä mitannut sitä! Etkä ole laskenut sen kalorimäärää!! Ja mitä tämä mössö oikein on?! Mistä tiedät, ettei se tee minusta lihavaa!!!" Silloin sanot [edelleen lempeästi ja kärsivällisesti]: "Minä tiedän. Luota minuun, tämä on juuri sitä mitä tarvitset. Minulla on kokemusta. Syöhän nyt, se on täysin turvallista!"

Tämä ei ole ainoa tapa, jota voit käyttää auttaaksesi lastasi syömään. Niitä on monia muitakin. Kaikkien yhteinen periaate on, että vähentämällä lapsesi ahdistusta sinulla on paremmat mahdollisuudet saada hänet syömään huolimatta pelon voimakkuudesta. Ehdotan, että kokeilet tätä seuraavalla kerralla kun aterioitte. Toivotan Sinulle kaikkea hyvää!

[Teksti]Tämä [lähestymistapa] on auttanut joitakin välittömästi, ja joillakin luottamuksen rakentaminen kestää jonkin verran kauemmin. Kokeile, mikä teillä toimii. Ole lempeä itsellesi!

- N -