Jouduttuani tutustumaan syömishäiriöiden kummalliseen maailmaan, olen matkan varrella törmännyt useisiin anoreksiaa sairastaviin, joille on määrätty erilaisia rauhoittavia lääkkeitä helpottamaan sairauteen (ja syömiseen) usein liittyvää ahdistusta. Tämä on sinänsä kummallista, sillä Käypä hoito -suosituskin sanoo tutkimusnäytön rauhoittavan lääkityksen hyödyistä puuttuvan, ja lisäksi varoittaa riippuvuuden kehittymisen riskeistä.
Nyt törmäsin viime vuoden lopulla julkaistuun pieneen mutta lumekontrolloituun, satunnaistettuun ja sokkoutettuun tutkimukseen, jossa alpratsolaamia (lyhytvaikutteinen bentsodiatsepiini, tunnetaan Suomessa mm. kauppanimellä Xanor) oli testattu anoreksiaa sairastavilla. Tutkijat olivat tutkimushypoteesissaan arvelleet, että ruokailuun liittyvän ahdistuksen vähentäminen etukäteen otettavalla lääkeannoksella lisäisi syödyn ruuan määrää. Alpratsolaami oli valikoitunut tutkimuslääkkeeksi, koska sillä oli raportoitu syödyn ruuan määrää lisäävää vaikutusta terveillä miehillä ja dysforisesta kuukautishäiriöstä kärsivillä naisilla.
Tutkimuksessa 17 anoreksiaa sairastavaa osastopotilasta saivat yhtenä tutkimuspäivänä 0,75 mg alpratsolaamiannoksen ja lumelääkeannoksen toisena päivänä 1,5 tuntia ennen testiateriaa (tiedetyn suurimman veripitoisuuden hetkellä). Lääkkeiden antojärjestys arvottiin tietokoneohjelmalla, ja testipillerit olivat saman näköisiä. Tutkimuspäivien välissä oli viikko. Ennen koetilannetta jokainen oli saanut standardoidun aamiaisen ja ruokailuiden välissä oli 4 tuntia (jotta nälkäisyysaste olisi kaikilla ollut sama). Testiateria koostui mansikkajugurttipirtelöstä, jota koehenkilöt saivat syödä niin paljon kuin halusivat, ja syödyn pirtelön määrä arvioitiin tarkkuusvaa'alla punniten ennen ja jälkeen ruokailun. Myös koehenkilöiden ahdistusta ja väsymystä arvioitiin erilaisilla kyselyillä ennen ja jälkeen ruokailun.
Ja miten kävi? Rauhoittavan lääkeannoksen saaneet raportoivat enemmän väsymystä kuin lumelääkettä nauttineet, mikä viittasi siihen, että lääkeannos oli kliinisesti riittävä vaikuttaakseen. Valitettavasti rauhoittava lääkitys ei kuitenkaan vähentänyt ahdistusta lumelääkkeeseen verrattuna, eikä syödyn pirtelön määräkään lisääntynyt lääkkeen vaikutuksesta. Tutkimushypoteesi siis kumottiin.
Tutkijat ihmettelivät, miksi alpratsolaami ei vähentänyt anoreksiaa sairastavien akuuttia ahdistusta, vaikka ei-anorektikoilla näin tapahtuu. He spekuloivat, voisiko anoreksiaa sairastavan ahdistuksen laatu - pakkomielteinen - olla sellaista johon bentsodiatsepiini-tyyppinen lääkitys tehoaa huonosti, kun taas pelkopohjaiseen ahdistukseen lääkitys tehoaa paremmin. Havainto siitä, että lääkitys ei tepsinyt totuttuun tapaan, oli tutkijoiden mielestä merkittävä, vaikka koeryhmä olikin pieni. He myös viittasivat siihen, että erilaiset psykologiset ruokailuun liittyvät keinot olivat aiemmissa tutkimuksissa lisänneet anoreksiaa sairastavien syötyjen annosten määrää: tässä kohtaa kirjoittajat viittasivat mm. jo aiemmin käsittelemääni "altistustutkimukseen". Johtopäätöksenä he totesivat, ettei tämän hetkinen tieto tue bentsodiatsepiinien käyttöä anoreksian hoidossa.
Itselläni heräsi tutkimuksesta useampi ajatus.
"Bentsot" eivät näytä auttavan anoreksiaa sairastavaa syömään, joka taas on tärkeä osa painon korjaamista ja toipumista. Sen sijaan ahdistuksen kohtaaminen hallituissa olosuhteissa auttoi energian saannin lisäämisessä. Voisivatko bentsot jopa haitata sitä, että sairastunut oppisi sietämään ahdistustaan ja pääsemään siitä yli omin voimin?
Ahdistuksen sietäminen on epämiellyttävää. Lääkkeen nappaaminen on yksinkertaista. Onhan inhimillistä toivoa, että toipuminen sujuisi niinkin helpolla konstilla kivuttomammin. Ja jos oman ahdistuksen sietäminen on epämiellyttävää, läheisen (etenkin oman lapsen) ahdistuksen sietäminen on todella tuskallista! Kuten eräs toinen äiti kommentoikin minulle hiljan: Kenen ahdistusta me näillä lääkkeillä hoidamme?
Niin, korvataanko tuen, taidon ja/tai voimien puutetta sairastuneelle annettavalla rauhoittavalla lääkityksellä? Näin ei missään tapauksessa pitäisi olla! Ajatellen omia kokemuksiani - itsellenikin tyttären ruokailuhetket olivat erittäin ahdistavia, mutta oma ahdistukseni kumpusi pelosta, ei pakkomielteestä - rauhoittava lääke ennen ruokailua olisi saattanut olla paikallaan nimenomaan minulle itselleni...
- N -
Auttavatko psykoosilääkkeet syömishäiriötä sairastavia potilaita parantumaan?
VastaaPoistaZypreksaa lääkettä on sairaalassa annettu anoreksiaa sairastaville.. Zypreksa lisää ruokahalua..
VastaaPoistaUudet psykoosilääkkeet saattavat auttaa painon nousussa (Käypä hoito-suositus, näytönaste C http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50101#s24_1), mutta painon nouseminen ei vielä takaa parantumista! Aivojen pitäisi seurata mukana ja poikkeavien ajatusmallien korjaantua - siihen ei mistään lääkityksestä tiedetä olevan apua. Perhepohjaisen hoidon kehittäjä tohtori James Lock esittää, että olantsapiinia (=Zyprexa) ja risperidonia on tutkittu aikuisilla syömishäiriöisillä, ja joillain potilailla paino nousikin, mutta tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Lapsilla ja nuorilla uudet antipsykootit voivat tutkimusten mukaan lievittää ahdistusta ja pakko-oireita, mutta ne eivät juuri auta painon nostamisessa eivätkä niiden ajatusprosessien kanssa, jotka liittyvät syömishäiriöön. Niinpä niitä pitäisi käyttää vain vaikeimmissa tapauksissa silloin, kun kyseessä ovat tavattoman voimakkaat fyysiset ja psyykkiset syömisen vastustamisen oireet, ja mahdollisimman lyhyen aikaa (linkki: http://www.maudsleyparents.org/medication.html).
VastaaPoista