Kun ravitsemustilaa lähdetään nälkiintymisen jälkeen korjaamaan, erilaiset vatsaoireet ja epämiellyttävät tuntemukset ovat erittäin tavallisia sairastavalla. Aliravitsemustilassa olleella (huom! painolukemalla ei ole tässä merkitystä, painon muutos ratkaisee) mahalaukku täyttyy nopeasti ja tyhjenee hitaasti ja epärytmisestä. Samoin suoliliike (peristaltiikka), joka vie suolen sisältöä eteenpäin, hidastuu ja on epärytmistä. Ummetusta pahentaa aliravitsemuksen aiheuttama kilpirauhasen suhteellinen vajaatoiminta, jonka avulla elimistö pystyy pitämään itseään "säästöliekillä" ja hengissä huonossa ravitsemustilassa. Ruokatorven toiminnassa voi olla häiriöitä kuten refluksia (hapanta mahalaukun sisällön pääsemistä ruokatorveen) ja ruokatorven peristaltiikan häiriöitä (akalasia eli seinämän tai alasulkijan koordinoimaton supistuminen). Nämä voivat johtaa ruokatorven tulehdukseen, mikä oireilee närästyksenä ja kipuna rintalastan takana. Jos tyhjentäytymiseen on käytetty suolta stimuloivia ulostuslääkkeitä, suoli usein tottuu lääkkeisiin ja toimii huonosti ilman niitä. Toki ummetus (harventuneet ulostamiskerrat) on tavallista myös siksi, että syödyt ruokamäärät ovat olleet hyvin pieniä ja/tai oksentaminen on sotkenut ruuansulatusta. Ihminen on kokonaisuus; suolistokin on hormonaalisesti aktiivinen ja erittää normaalisti erilaisia nälkä- ja kylläisyyshormoneja, jotka ovat aliravitsemuksen ja tyhjentäytymiskäyttäytymisen seurauksena aika lailla sekaisin. Suoliston mikrobiomi muuttuu huomattavasti syömishäiriötä sairastavilla, mikä eräiden hypoteesien mukaan voi olla jopa aivojen toimintahäiriön taustalla (Seitz et al, 2019). Syömishäiriötä sairastavat kärsivät myös tavallista useammin ns. ärtyvän suolen oireyhtymästä (IBS).
Erittäin tavallisia ruokailun jälkeen koettuja oireita ovat siis nopea täyttymisen ja kylläisyyden tunne, turvotus, ilmavaivat, vatsakipu, ruokahaluttomuus, ummetus, poikkeavan voimakkaat suoliäänet ja pahoinvointi, joka saattaa edetä pahimmillaan oksenteluun saakka. Ripulia esiintyy myös.
Tällaiset oireet ovat tietenkin todella haittaavia ja hankalia, kun ruokaa pitäisi saada menemään 5-6 kertaa päivässä. Mitä asialle voisi siis tehdä?
Ihan ensimmäiseksi pitää sanoa, että aliravitsemuksen aiheuttamat suolioireet korjaantuvat ravitsemustilan korjaamisella, toisin sanoen ruualla! Mitään muuta spesifiä lääkettä ei ole. Suolisto ja sen refleksit hyötyvät säännöllisyydestä, joten ruokarytmin palauttamisella ja tyhjentäytymiskäyttäytymisen estämisellä on myös suuri merkitys. Jotta ravitsemuskuntoutus sujuisi ja perussyy oireiden taustalla saataisiin hoidettua, sitä haittaavia oireita voi helpottaa erilaisin keinoin ottamalla asia huomioon sairastuneen ruokavaliossa, käyttämällä lääkkeettömiä lievityskeinoja ja joitakin lääkkeitä tarvittaessa.
Toki esimerkiksi keliakia tulisi syömishäiriön erotusdiagnostiikassa sulkea pois. Keliakiaa sairastavilla on lisääntynyt riski sairastua anoreksiaan (autoimmuunisairaus, alttiusgeenilokukset lähellä toisiaan), ja keliakian aiheuttamat oireet ovat hyvin samantapaisia; laihtuminen/kasvun hidastuminen, turvotus, vatsakipu ja ripuli (Golden&Park, 2017). Keliakian hoitona on elinikäinen gluteeniton ruokavalio. Mikäli keliakiaa (tai gluteeni-intoleranssia) ei todeta, syömishäiriötä sairastavan ravitsemushoidossa ei ole mitään perusteita käyttää gluteenitonta ruokavaliota, sillä siitä ei ole erityisiä terveydellisiä hyötyjä osoitettavissa, päin vastoin.
Kultaisena sääntönä kannattaa mielessä pitää ajatus siitä, että syömishäiriöhoidon tavoitteena on normalisoida syöminen. Siihen liittyy niin turhien (syömishäiriön asettamien) rajoitusten purkaminen kuin sosiaalisen ja intuitiivisen syömisenkin opettelu.
Erittäin tavallisia ruokailun jälkeen koettuja oireita ovat siis nopea täyttymisen ja kylläisyyden tunne, turvotus, ilmavaivat, vatsakipu, ruokahaluttomuus, ummetus, poikkeavan voimakkaat suoliäänet ja pahoinvointi, joka saattaa edetä pahimmillaan oksenteluun saakka. Ripulia esiintyy myös.
Tällaiset oireet ovat tietenkin todella haittaavia ja hankalia, kun ruokaa pitäisi saada menemään 5-6 kertaa päivässä. Mitä asialle voisi siis tehdä?
Ihan ensimmäiseksi pitää sanoa, että aliravitsemuksen aiheuttamat suolioireet korjaantuvat ravitsemustilan korjaamisella, toisin sanoen ruualla! Mitään muuta spesifiä lääkettä ei ole. Suolisto ja sen refleksit hyötyvät säännöllisyydestä, joten ruokarytmin palauttamisella ja tyhjentäytymiskäyttäytymisen estämisellä on myös suuri merkitys. Jotta ravitsemuskuntoutus sujuisi ja perussyy oireiden taustalla saataisiin hoidettua, sitä haittaavia oireita voi helpottaa erilaisin keinoin ottamalla asia huomioon sairastuneen ruokavaliossa, käyttämällä lääkkeettömiä lievityskeinoja ja joitakin lääkkeitä tarvittaessa.
Toki esimerkiksi keliakia tulisi syömishäiriön erotusdiagnostiikassa sulkea pois. Keliakiaa sairastavilla on lisääntynyt riski sairastua anoreksiaan (autoimmuunisairaus, alttiusgeenilokukset lähellä toisiaan), ja keliakian aiheuttamat oireet ovat hyvin samantapaisia; laihtuminen/kasvun hidastuminen, turvotus, vatsakipu ja ripuli (Golden&Park, 2017). Keliakian hoitona on elinikäinen gluteeniton ruokavalio. Mikäli keliakiaa (tai gluteeni-intoleranssia) ei todeta, syömishäiriötä sairastavan ravitsemushoidossa ei ole mitään perusteita käyttää gluteenitonta ruokavaliota, sillä siitä ei ole erityisiä terveydellisiä hyötyjä osoitettavissa, päin vastoin.
Kultaisena sääntönä kannattaa mielessä pitää ajatus siitä, että syömishäiriöhoidon tavoitteena on normalisoida syöminen. Siihen liittyy niin turhien (syömishäiriön asettamien) rajoitusten purkaminen kuin sosiaalisen ja intuitiivisen syömisenkin opettelu.
Vatsaoireiden huomioiminen ruokavaliossa
Ravitsemuskuntoutumisen alkuvaiheessa kannattaa huomioida erilaisia suolioireisen ruokavaliohoitoon liittyviä asioita, joista alla. En missään tapauksessa suosittele minkään ruoka-aineen eliminointia ruokavaliosta pysyvästi ellei jotain lääketieteellistä syytä asialle ole, vaan ainoastaan tilapäisesti oireita rauhoittamaan! Osa ruoka-aineista, jotka aluksi voivat pahentaa vatsaoireita, sisältävät kuitenkin suoliston mikrobiomin korjaantumisen kannalta hyödyllisiä aineita (ns. prebiootteja), joten niitä kannattaa palauttaa ruokavalioon sietokyvyn ja ravitsemustilan kohentuessa.
Suolioireita vähentää, jos alussa välttää huonosti sulavia ja ilmaa kerryttäviä ruokia. Näitä ovat esimerkeiksi pavut, herneet, kaalit, käristetyt / savustetut / voimakkaasti maustetut ruuat sekä raa'at kasvikset. Viimeksi mainitut tarjoillaan mieluummin kypsennettyinä ja soseutettuina. Koska etenkin pitkään kestäneessä aliravitsemustilassa sisään menevää energiamäärää täytyy melko nopeasti kasvattaa huomattavasti säästöliekin purkamiseksi ja elimistön vaurioiden (kuten suolioireiden) korjaamiseksi, ruuan pitää kuitenkin olla riittävän energiatiheää. Ruokaa tarjotaan mieluummin usein - siis 5-6 krt päivässä - ja aluksi pienempiä määriä kuin harvoin ja paljon kerrallaan. Runsaasti (vähäkalorisia) kasviksia sisältävä ruokavalio ei siis ole optimaalinen suolioireiden hallinnan jos ei ravitsemustilan korjaamisenkaan suhteen! Hedelmät ja marjat kannattaa tarjota kiisseleinä, mehukeittoina sekä hedelmä- ja marjasoseina esim. smootieissa. Tuore leipä (etenkin rukiista valmistettu) voi lisätä vaivoja, joten leipä kannattaa tarjota päivän vanhana tai sitten paahtaa se. Kuorelliset vihannekset kuten kurkku kannattaa kuoria ja välttää siemenellisiä hedelmiä (esim. viinirypäleet, kiivi, vadelma, lakka). Liha kannattaa valmistaa mieluummin pitkään hauduttaen kuin nopeasti käristäen. Myös jauhettu liha/kana on helpommin sulavaa.
Liukenematon ravintokuitu (esim. leseet, rouheet, alkiot, jyvät, sokerijuurikaskuitu - toisin sanoen selluloosa) imee itseensä nestettä paksusuolessa, mikä normaalitilanteessa pehmentää ulostetta, lisää massaa ja edistää näin ulostamisrefleksiä - on siis hyödyllistä ruuansulatukselle. Lisäksi kuitu toimii prebioottina eli sopivien suolistobakteerien kasvun edistäjänä. Mutta jos peristaltiikka on aliravitsemuksen takia hidastunut, ulostemassan sisältämä neste ehtiikin imeytyä takaisin paksusuolessa, kuitumassa vain kuivuu kovaksi kökkäreeksi ja voi jopa pahentaa ummetusta. Sitä siis kannattaa lisätä pikkuhiljaa ravitsemustilan korjaantumisen edetessä, ja kuitulisään kannattaa aina liittää riittävä nesteen saanti.
Liukoinen, geeliytyvä ravintokuitu (kuten esim. kauran sisältämä beetaglukaani, psyllium tai pektiini) ei yleensä pahenna niin paljon aliravitsemuksen aiheuttamaa ummetusta ja toimii kuitenkin kuitulisänä. Vatsan hyvinvointia edistämään markkinoitujen jugurttien yms. sisältämät inuliini ja oligofruktoosi taas kuuluvat FODMAP-hiilihydraattien ryhmään, eli herkästi käyvät ohutsuolessa ja voivat jopa pahentaa vatsavaivoja lisäämällä ilman kertymistä suoleen. Niitä kannattanee lisätä ruokavalioon pikkuhiljaa, sillä niillä on kuitenkin todettu olevan muita hyödyllisiä vaikutuksia suoliston mikrobiomiin ja tiettyjen välittäjäaineiden tuotantoon.
Käytännössä syömishäiriöön liittyvän ummetuksen ruokavaliohoito on alussa siis: lisää energiaa, vähemmän kuitua, riittävästi nestettä kuidun kanssa. Myöhemmin kuidun lisääminen ruokavalioon on hyödyllistä ja suositeltavaa.
Joidenkin vaivoja helpottavat myös alkuvaiheessa vähälaktoosiset/laktoosittomat tuotteet, vaikka varsinaista laktoosi-intoleranssia ei olisikaan. Suolella vaan voi olla liikaa työtä laktoosin pilkkomisessa ravitsemushoidon alkuvaiheessa. Pilkkoutumaton maitosokeri suolessa aiheuttaa ilmavaivoja, turvotusta ja suolen venymiseen liittyvää kipua. Hapanmaitotuotteet yleensä ovat paremmin sulavia, sillä maitohappobakteerit pilkkovat maitosokeria.
Makeutusaineina käytetyt sorbitoli, ksylitoli, mannitoli, maltitoli ja isomalti kuuluvat myös niihin sokerialkoholeihin, jotka käyvät ohutsuolessa ja voivat pahentaa turvottelua, ilmavaivoja, ripulia ja kipuilua. On myös huomattavaa, että jos sairastuneella on tapana pureskella ksylitolipurukumia, tässä yhteydessä tulee nieltyä ilmaa, joka vielä lisäksi voi pahentaa oireita ja täyttää mahalaukkua. Hiilihapotetuilla juomilla on sama kaasua suoleen keräävä vaikutus.
Suolioireita vähentää, jos alussa välttää huonosti sulavia ja ilmaa kerryttäviä ruokia. Näitä ovat esimerkeiksi pavut, herneet, kaalit, käristetyt / savustetut / voimakkaasti maustetut ruuat sekä raa'at kasvikset. Viimeksi mainitut tarjoillaan mieluummin kypsennettyinä ja soseutettuina. Koska etenkin pitkään kestäneessä aliravitsemustilassa sisään menevää energiamäärää täytyy melko nopeasti kasvattaa huomattavasti säästöliekin purkamiseksi ja elimistön vaurioiden (kuten suolioireiden) korjaamiseksi, ruuan pitää kuitenkin olla riittävän energiatiheää. Ruokaa tarjotaan mieluummin usein - siis 5-6 krt päivässä - ja aluksi pienempiä määriä kuin harvoin ja paljon kerrallaan. Runsaasti (vähäkalorisia) kasviksia sisältävä ruokavalio ei siis ole optimaalinen suolioireiden hallinnan jos ei ravitsemustilan korjaamisenkaan suhteen! Hedelmät ja marjat kannattaa tarjota kiisseleinä, mehukeittoina sekä hedelmä- ja marjasoseina esim. smootieissa. Tuore leipä (etenkin rukiista valmistettu) voi lisätä vaivoja, joten leipä kannattaa tarjota päivän vanhana tai sitten paahtaa se. Kuorelliset vihannekset kuten kurkku kannattaa kuoria ja välttää siemenellisiä hedelmiä (esim. viinirypäleet, kiivi, vadelma, lakka). Liha kannattaa valmistaa mieluummin pitkään hauduttaen kuin nopeasti käristäen. Myös jauhettu liha/kana on helpommin sulavaa.
Liukenematon ravintokuitu (esim. leseet, rouheet, alkiot, jyvät, sokerijuurikaskuitu - toisin sanoen selluloosa) imee itseensä nestettä paksusuolessa, mikä normaalitilanteessa pehmentää ulostetta, lisää massaa ja edistää näin ulostamisrefleksiä - on siis hyödyllistä ruuansulatukselle. Lisäksi kuitu toimii prebioottina eli sopivien suolistobakteerien kasvun edistäjänä. Mutta jos peristaltiikka on aliravitsemuksen takia hidastunut, ulostemassan sisältämä neste ehtiikin imeytyä takaisin paksusuolessa, kuitumassa vain kuivuu kovaksi kökkäreeksi ja voi jopa pahentaa ummetusta. Sitä siis kannattaa lisätä pikkuhiljaa ravitsemustilan korjaantumisen edetessä, ja kuitulisään kannattaa aina liittää riittävä nesteen saanti.
Liukoinen, geeliytyvä ravintokuitu (kuten esim. kauran sisältämä beetaglukaani, psyllium tai pektiini) ei yleensä pahenna niin paljon aliravitsemuksen aiheuttamaa ummetusta ja toimii kuitenkin kuitulisänä. Vatsan hyvinvointia edistämään markkinoitujen jugurttien yms. sisältämät inuliini ja oligofruktoosi taas kuuluvat FODMAP-hiilihydraattien ryhmään, eli herkästi käyvät ohutsuolessa ja voivat jopa pahentaa vatsavaivoja lisäämällä ilman kertymistä suoleen. Niitä kannattanee lisätä ruokavalioon pikkuhiljaa, sillä niillä on kuitenkin todettu olevan muita hyödyllisiä vaikutuksia suoliston mikrobiomiin ja tiettyjen välittäjäaineiden tuotantoon.
Käytännössä syömishäiriöön liittyvän ummetuksen ruokavaliohoito on alussa siis: lisää energiaa, vähemmän kuitua, riittävästi nestettä kuidun kanssa. Myöhemmin kuidun lisääminen ruokavalioon on hyödyllistä ja suositeltavaa.
Joidenkin vaivoja helpottavat myös alkuvaiheessa vähälaktoosiset/laktoosittomat tuotteet, vaikka varsinaista laktoosi-intoleranssia ei olisikaan. Suolella vaan voi olla liikaa työtä laktoosin pilkkomisessa ravitsemushoidon alkuvaiheessa. Pilkkoutumaton maitosokeri suolessa aiheuttaa ilmavaivoja, turvotusta ja suolen venymiseen liittyvää kipua. Hapanmaitotuotteet yleensä ovat paremmin sulavia, sillä maitohappobakteerit pilkkovat maitosokeria.
Makeutusaineina käytetyt sorbitoli, ksylitoli, mannitoli, maltitoli ja isomalti kuuluvat myös niihin sokerialkoholeihin, jotka käyvät ohutsuolessa ja voivat pahentaa turvottelua, ilmavaivoja, ripulia ja kipuilua. On myös huomattavaa, että jos sairastuneella on tapana pureskella ksylitolipurukumia, tässä yhteydessä tulee nieltyä ilmaa, joka vielä lisäksi voi pahentaa oireita ja täyttää mahalaukkua. Hiilihapotetuilla juomilla on sama kaasua suoleen keräävä vaikutus.
Probiootit
Koska rajoittavissa syömishäiriöissä suoliston mikrobiomin on havaittu muuttuneen ja tällä on merkitystä suoli-aivoakselin kannalta, on tietenkin kiinnostuttu siitä, voisiko ravintolisinä annettavilla probiooteilla (elimistölle hyödyllisillä mikrobeilla) auttaa aivojen toipumista. Eläinkokeissa on saatu viitteitä siitä, että mm. laktobasillit ja bifidobakteerit voisivat olla tässä hyödyksi. On kuitenkin muistettava, että aliravitun henkilön vastustuskyky on heikentynyt, ja vaikka nämä bakteerit kuuluvatkin suoliston normaaliflooraan eivätkä yleensä aiheuta tulehduksia, vastustuskyvyltään heikentynyt ihminen voi sellaisen saada. Siksi niiden saaminen ravinnosta (esim. hapanmaitotuotteet, hapatetut valmisteet) on turvallisempaa kuin että niitä annettaisiin erillisinä ravintolisinä. Lieventävää vaikutusta toipuvan vatsaoireisiin probioottien antamisella ei ole osoitettu.
Lääkkeettömät apukonstit
Aterian jälkeisiin kipu- ja turvotteluoireisiin voi kokeilla vatsalle asetettavaa lämpöpakkausta, lämmitettävää kaurapussia jne. Jotkut hyötyvät enemmän kylmäpakkauksesta.
Kun vatsa on kovalla ja ummetus vaivaa, vessaan kannattaa hankkia "kakkajakkara" jalkojen alle niin, että lonkat ovat enemmän koukussa. Tämä rentouttaa lantionpohjaa ja myös helpottaa suolen tyhjentämistä. Säännöllinen ulostamisrytmi helpottaa suolirefleksien palautumista - aterian jälkeen suolikin yleensä toimii parhaiten - mutta tällöin täytyy tasapainotella mahdollisen oksentamisriskin ja aterian jälkeisen valvonnan kanssa. Joka tapauksessa, kun ulostamistarve iskee, sitä olisi syytä kunnioittaa.
On muistettava, että ahdistus pahentaa epämiellyttäviä tuntemuksia, joten ruokailun jälkeiseen harhautukseen eli syömishäiriövapaan tekemisen tarjoamiseen ja rentoutumiseen kannattaa panostaa! Tässä tukihenkilön tehtävänä on kannustaa sairastunutta sietämään ahdistus ja epämiellyttävä olo kertomalla, että fyysiset tuntemukset ovat tavallisia ja menevät kyllä ohi ja vähenevät ajan kanssa. Tukihenkilön hätääntyminen ei auta sairastunutta; jos toistuvat oireet huolestuttavat, niistä kannattaa kertoa hoitotiimille, jolloin oireisiin voi miettiä lääkkeellistä helpotusta.
 |
| Näin kakkajakkara toimii :D |
On muistettava, että ahdistus pahentaa epämiellyttäviä tuntemuksia, joten ruokailun jälkeiseen harhautukseen eli syömishäiriövapaan tekemisen tarjoamiseen ja rentoutumiseen kannattaa panostaa! Tässä tukihenkilön tehtävänä on kannustaa sairastunutta sietämään ahdistus ja epämiellyttävä olo kertomalla, että fyysiset tuntemukset ovat tavallisia ja menevät kyllä ohi ja vähenevät ajan kanssa. Tukihenkilön hätääntyminen ei auta sairastunutta; jos toistuvat oireet huolestuttavat, niistä kannattaa kertoa hoitotiimille, jolloin oireisiin voi miettiä lääkkeellistä helpotusta.
Lääkkeet vatsaoireiden hoidossa
Närästys ja ruokatorven tulehdus. Hoitona on käytetty vatsahapon eritystä vähentäviä lääkkeitä tarvittaessa tai lyhyina kuureina. Näistä omepratsoli ja muut protonipumpun estäjät ovat käytetyimpiä turvallisuutensa ja tehonsa takia. Pieniä vahvuuksia saa käsikaupastakin, mutta käytöstä kannattaa konsultoida omaa hoitavaa lääkäriä. On muistettava, että ns. hapoton maha heikentää mm. B12-vitamiinin imeytymistä, joten pitkäaikaista käyttöä on syytä välttää.
Magnesiamaitoa saa käsikaupasta ja se sekä vähentää liikahappoisuutta ennen ruokaa otettuna että helpottaa ummetusta. Jos sairastuneella on esiintynyt suolatasapainon häiriöitä tai munuaisten vajaatoimintaa tai hänellä on käytössään säännöllinen lääkitys, en tätäkään lähtisi käyttämään konsultoimatta omaa lääkäriä. Korkea magnesiumpitoisuus elimistössä vaikuttaa sydämen toimintaan. Lisäksi magnesiamaito voi vaikuttaa muiden lääkkeiden imeytymiseen, kuten muutkin käsikaupasta saatavat antasidit.
Aterian jälkeinen täyttymisen tunne, mahalaukun hidas tyhjeneminen ja siitä seuraava pahoinvointi. Vaikeissa tilanteissa osa sairastuneista voi saada apua metoklopramidista, joka nopeuttaa mahalaukun tyhjenemistä. Kyseessä on reseptilääke, jota käytetään yleensä tarvittaessa ateriaa ennen otettuna.
Ummetus. Kun suoli on vielä laiska ja peristaltiikka hidastunutta, suolen sisällön pehmentämiseen käytetään yleisesti apuna makrogolia (esim. Pegorion, Movicol). Kyseinen aine on ns. osmoottinen laksatiivi eli kerää nestettä suoleen ulostemassan sekaan. Se ei stimuloi suolen lihasta kuten jotkut ummetuslääkkeet eikä näin ollen aiheuta tottumusta - on siis turvallista pidemmässäkin käytössä. Makrogoli sekoitetaan jauheena nesteen sekaan ja nautitaan 1-3 kertaa päivässä. Laktuloosi (esim. Levolac, Duphalac) toimii samalla periaatteella, mutta aiheuttaa sivuvaikutuksenaan herkästi ilmavaivoja, joten ei välttämättä ole niin hyvä vatsaoireisella.
Suolta stimuloivia lääkkeitä kuten bisakodyyli, sennaglykosidit tai natriumpikosulfaatti (esim. Laxoberon) ei suositella syömishäiriötä sairastavilla käyttämään niiden aiheuttaman suolirefleksien häiriintymisen ja tottumisriskin takia. Samasta syystä plus suolatasapainohäiriöiden riskin takia erilaiset peräruiskeet eivät ole suositeltavia.
Milloin huolestua?
Mikäli vatsaoireet (erityisesti vatsakipu, turvotus, pahoinvointi >> oksentelu) eivät mene ohi tunnin parin sisällä ruokailusta vaan jatkuvasti vaan pahenevat, päivystyksellinen tilannearvio saattaa olla tarpeen. Suolitukos tai ns. SMA-syndrooma (pohjukaissuolen tukkeutuminen sen kiilautuessa ylemmän suolilievevaltimon ja aortan väliin; nähdään joskus vaikeassa aliravitsemustilassa, kun rakenteita suojaava rasva on käytetty) on äärimmäisessä tapauksessa mahdollinen ja vaatii kirurgista hoitoa.
Lähteitä:
Malczyk & Oświęcimska, Psych Polska 2017. Gastrointestinal complications and refeeding guidelines in patients with anorexia nervosa.
Ruusunen et al, Psychopharmacology 2019. The gut microbiome in anorexia nervosa: relevance for nutritional rehabilitation.
Sato & Fukudo, Clin J Gastroenterol 2015. Gastrointestinal symptoms and disorders in patients with eating disorders.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Keskustelu on hyvästä! Toivomme asiallisia ja rakentavia kommentteja nimellä, nimimerkillä tai ilman nimeä. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.