Miten sisarukset selviävät ja voiko heitä auttaa?

Lapsen tai nuoren syömishäiriö perheessä ei voi olla vaikuttamatta myös terveisiin sisaruksiin. Tämä voi tapahtua monella tavalla.

"Mitäkö mä toivon kesälomalta? Mä toivon vaan, että mentäis huvipuistoon perheenä, edes kerran." - Pikkuveli

Vanhemmat joutuvat väistämättä kiinnittämään sairastuneeseen lapseensa enemmän huomiota, jolloin on mahdollista, että terveet sisarukset jäävät vähemmälle huomiolle. Vanhemmat eivät kenties ehdi kuljettamaan sisaruksia harrastuksiin tai osallistumaan niihin muuten, koska sairastuneen valvominen tai ruuanlaitto vievät liikaa aikaa. Sama voi koskea myös kouluasioita. Hoito saattaa vaatia poissaoloa perheen luota. Silloinkin kun ovat paikalla, vanhemmat voivat olla poissaolevia, koska ovat huolissaan, stressaantuneita ja ahdistuneita.

"Mulla on ihan riittävästi kestämistä Nyytissä! Älä sä nyt aloita vaan käyttäydy ihmisiksi!!!" - Minä

Tunteet nousevat herkemmin pintaan suhteessa terveisiin jälkeläisiin. Kun sairastuneen kanssa on vaikea tulla toimeen, pienikin vastustus tai ryppyily terveen lapsen puolelta voi tuntua viimeiseltä pisaralta. Terveet jälkeläiset saattavat myös itse ajatella näin eivätkä halua "vaivata" tai huolestuttaa vanhempiaan omilla ongelmillaan.

"Aina Nyyti haluaa tänne kylpyhuoneeseen just kun mä olen mennyt suihkuun! Kai mullakin nyt on oikeus käydä edes vessassa!" - Isosisko

Perhe-elämä muuttuu monella tavalla. Ruokailutilanteet voivat olla räjähdysherkkiä aiheuttaen sisaruksille ahdistusta ja ihmetystä. Ei enää yhteisiä illallisia, sukulaisvierailuita, ravintolakäyntejä, matkoja, kesämökkeilyä tms. Sairastuneella voi olla pakonomaisia rutiineja, jotka aiheuttavat riitaa ja aikataulujen yhteentörmäyksiä kotona. Mikäli sairastuneen hoito vaatii vanhempien työkuvioiden uudelleenjärjestelyä, voi perheen heikentynyt taloudellinen tilanne näkyä myös sisarusten elämässä harrastusten tai vapaa-ajan viettotapojen vähentämisenä.

"Mä en muuten tuu illalla kotiin syömään vaan syön kaverilla. Ruokailu kotona on niin ahdistavaa." - Isosisko

Perheen ruokailutavat ja ruokavalio voivat muuttua. Ei ole mitenkään mahdotonta, että sairastunut vahtii toisten syömisiä, muuttaa omaa ruokavaliotaan radikaalisti tai toisaalta yrittää peittää omaa syömättömyyttään ruuanlaitolla tai leivonnalla. Jääkaappiin voi ilmestyä tuotteita, jotka on varattu sairastuneelle ja niihin koskeminen aiheuttaa huutoa - tai esimerkiksi yksi hylly on varattu sairastuneen ruuille eikä hän halua sinne laitettavan mitään muuta. Toisaalta painon noston vaatimat kaloripitoisemmat ruuat voivat johtaa sisarusten lihomiseen.

" Kun mä täytän 18, mä muutan pois kotoa heti kun vaan pääsen. Niin kauas kun pääsen." - Isosisko

Sisarusten sosiaalinen elämä voi myös muuttua melkoisesti. Kodista saattaa tulla paikka, johon ei enää voi tai uskalla kutsua kavereitaan. Todellista syytä ei välttämättä halua tunnustaa kellekään. Ystävät saattavat vähemmästäkin ruveta kyselemään, mikä sairastuneella oikein on. Tällöin sisarukset joutuvat tekemisiin mielenterveysongelmiin liitettyjen ennakkoluulojen ja stigman kanssa. On myös varsin todennäköistä, että etenkin myöhäisteini-iässä sisaruksilla on jo omia - mahdollisesti virheellisiä - olettamuksia syömishäiriöistä, niiden syistä, ilmenemismuodoista ja seurauksista.

"Ei, ei Nyyti!!! Mä en kestä! Miks mä en huomannu mitään?! Miksen mä ollu sen kanssa enemmän?!" - Isosisko

Sisarukset ovat yhteisen geeniperimänsä takia myös 10 kertaa alttiimpia sairastumaan syömishäiriöihin kuin muu populaatio. Sen lisäksi perimä altistaa myös muille mielenterveyden ongelmille kuten masennukselle, pakko-oireiselle häiriölle ja ahdistukselle.

"Musta tuntuu, että mä en enää pidä Nyytistä. Siitä on tullut ihan vieras. Ilkeä. Miksi se on mulle niin ilkeä?!" - Isosisko

Sisarukset voivat kokea monia kielteisiä tunteita. Sairastuneen saama ymmärtämys, ylimääräinen huomio tai erilainen kohtelu huolimatta oudosta, ehkä kielletystäkin käyttäytymisestä voi aiheuttaa kateutta tai tunnetta epäoikeudenmukaisuudesta. Aiemman perhe-elämän muuttuminen ja luopuminen monista asioista voi herättää katkeruutta. Toisaalta terveet sisarukset voivat myös pelätä sairastuneen puolesta nähdessään tämän laihtuvan, käyttäytyvän irrationaalisesti tai itsetuhoisesti. He voivat kokea, että sairastunut sisarus on muuttunut joksikin tunnistamattomaksi, pelottavaksi, epämiellyttäväksi tai vieraaksi, mikä aiheuttaa surua ja syyllisyydentunteita - tai sitten ikävöivät tätä pitkien sairaalahoitojaksojen aikana. Nämä tuntemukset voivat näkyä vetäytymisenä kaveripiiristä tai toisaalta perheestä, vaikeuksina koulunkäynnissä tai häiriökäyttäytymisenä. Sisarukset voivat olla surullisia tai toivottoman tuntuisia, heillä voi olla keskittymisvaikeuksia tai jopa fyysisiä oireita kuten päänsärkyä tai vatsakipua.

"Emmä vaan ymmärrä." - Pikkuveli

Vanhemmat eivät voi täysin suojata terveitä sisaruksia syömishäiriön aiheuttamilta vaikutuksilta, mutta heitä voi kyllä auttaa selviämään paremmin.

Kun syömishäiriödiagnoosi on selvillä, sisaruksille kannattaa heti kertoa - EDIT: ikätasoisella tavalla - mistä on kyse. Sisaruksille kannattaa selvittää mikä sairaus on kyseessä, sen aiheuttamat muutokset sairastuneen käytöksessä ja fyysisessä olemuksessa sekä hoidon pääperiaatteet. Sairastumisen syistä kannattaa korostaa sitä, että kyseessä ovat aliravitsemuksen aiheuttamat muutokset aivojen biologiassa eikä sairastunut ole itse valinnut osaansa. Etenkin nuorempia sisaruksia kannattaa rauhoitella sillä, että kunhan ravitsemustila korjaantuu, pääsevät aivotkin parantumaan.

Terveille sisaruksille voi olla helpottavaa tietää, että sairaan sisaruksen outo ja joskus pelottavakin käytös ei johdu heistä vaan siitä, että sairaus saa tämän tekemään asioita, joita hän ei muuten tekisi. Samalla kannattaa tehdä selväksi, että käytöksestä ei tarvitse pitää ja että hoidon yhtenä tavoitteena onkin "saada entinen XX takaisin", toisin sanoen syömishäiriökäyttäytymisen loppuminen.

"Mä kun luulin, että Nyyti on ainoa [anoreksiaa sairastava], joka käyttäytyy noin [saa raivonpuuskia ja rikkoo tavaroita]! Huh, onpa ihana kuulla että tää on ihan "normaalia"!" - Isosisko

Syömishäiriön vakavuutta - mukaan luettuna kuolleisuus - ei kannata piilotella sisaruksilta. Näin he ymmärtävät paremmin, miksi on tärkeää että asiaan puututaan nopeasti ja jämäkästi ja miksi vanhemmat ovat välillä niin huolissaan ja poissaolevia. Tilannetta ei kannata kaunistella, vaan sanoa suoraan että sairastuneesta sisaruksesta huolehtiminen tulee aiheuttamaan ylimääräistä stressiä ja muutoksia perheen elämässä. Terveille sisaruksille kannattaa kuitenkin muistuttaa, että heitä rakastetaan aivan yhtä paljon. Vaikka sairastunut viekin nyt enemmän vanhempien aikaa, nämä ovat valmiita auttamaan jokaista lastaan, jos ja kun tämä tarvitsee apua. Terveitä sisaruksia kannattaa rohkaista pyytämään apua avoimesti, jos heillä on vaikeuksia, sillä se osoittaa myös sairastuneelle, että avun vastaanottaminen on hyödyllistä ja asioista ei tarvitse yrittää selvitä itse.

Sisaruksille kannattaa varata omaa yhteistä aikaa vanhempien kanssa ilman syömishäiriötä. Tämä voi toteutua esimerkiksi harrastusten tai vapaa-ajan vieton kautta. Yhtä tärkeää kuin syömishäiriön unohtaminen hetkeksi on kuitenkin myös ajoittain keskustella terveiden sisarusten kanssa niistä tunteista ja ajatuksista, joita heissä on syömishäiriön takia herännyt. On hyvä muistuttaa aika ajoin, että tässä tilanteessa on täysin normaalia tuntea huolta, surua, vihaa, ärtymystä ja kateutta, eikä tunteista pidä tuntea syyllisyyttä. Voimakkaatkaan tunteet eivät ole vaarallisia, vaan menevät ohi, jos niitä ei jää märehtimään. Sisarusten tulisi saada ainakin ajoittain osallistua hoitokäynteihin (kuten perhepohjaisessa terapiassa tehdäänkin), jotta he tietävät missä kohdassa toipumista mennään, voivat käsitellä omia kokemuksiaan ja saada vastauksia kysymyksiinsä asiantuntijoilta. Tasapuolisuuden tunnetta voidaan auttaa yhteisillä "perhekokouksilla", joissa esimerkiksi suunnitellaan yhteisiä pelisääntöjä. Tässä yhteydessäkin kannattaa muistaa, että sairastuneen mahdollinen vastustus kuitataan terveille sisaruksille sairauden aiheuttamana käyttäytymisenä eikä huonotapaisuutena tai välinpitämättömyytenä perhettä kohtaan.

Sisarukset saattavat olla kiinnostuneita siitä, mitä he voisivat tehdä auttaakseen. He ovatkin arvokas apu sairastuneen huomion kiinnittämisessä muihin, iänmukaisiin normaaleihin asioihin, eikä siinä tarvita mitään erityistaitoja! Tavallisen, lämpimän ja mutkattoman läsnäolon merkitystä tulisi korostaa terveille sisaruksille. Pelaaminen, TV:n tai elokuvien katselu, askartelu, ulkoilu tai muu vastaava on hyvää harhautusta. Ylipäätään sairastuneen kannalta olisi positiivista, että joku ottaisi hänet muunakin kuin ongelmakimppuna tai syömishäirikkönä - unohtaisi sairauden aiheuttamat rajoitukset  - tämä sujuu sisaruksilta usein huomattavasti helpommin kuin aikuisilta. Sen sijaan sisaruksen käyttäminen sairastuneen valvomiseen (ellei ikäero ole iso) saattaa asettaa tämän kohtuuttoman hankalaan välikäteen.

"Mä olen NIIIN ylpee Nyytistä! Että se on pystynytkin tuohon." - Isosisko
"Se on nyt paljon rennompi." - Pikkuveli

Kaikki syömishäiriön aiheuttamat muutokset perheessä eivät välttämättä ole negatiivisia. Terveet sisarukset voivat saada myös positiivisia kokemuksia. He saattavat lähentyä sairastunutta ja arvostaa tervettä käytöstä aiempaa enemmän nähtyään sairauden hankalat vaiheet. Kokemus toimimisesta sairastuneen tukena voi lisätä terveiden sisarusten omanarvontuntoa. He tunnistavat myöhemmin todennäköisesti paremmin syömishäiriön ja muiden mielenterveysongelmien merkit ja ymmärtävät, milloin tarvitaan apua. Heillä on todennäköisesti realistisempi ruumiinkuva kuin muilla saman ikäisillä. Huomion kiinnittäminen säännölliseen, riittävään ruokailuun perheessä tukee myös muiden sisarusten kehitystä, kuten myös vanhempien yhteisen rintaman muodostaminen. Ja mikäli sisarukset sattuisivat tulevaisuudessa kehittämään syömishäiriöön viittaavia oireita, vanhemmat todennäköisesti osaisivat puuttua niihin aivan toisella tavalla.

- N -