26. tammikuuta 2015

Painon nousu anoreksiaa sairastavalla nuorella korjaa myös muita psyykkisiä oireita

Olen useita kertoja törmännyt niin anoreksiaa sairastavien ja jopa heidän läheistensä ajatukseen siitä, että eikö sitä parantumista voisi yrittää ilman painon nostamista. Se kun on niin ahdistavaa, tuskallista, nöyryyttävää ja vaatii lisäksi ihan hirveästi työtä (ja valvontaa)! Eihän pelkän painon nostaminen voi riittää korjaamaan kaikkia niitä muita psyykkisiä ongelmia, joita anoreksiaa sairastavalla erittäin usein on? Eikö ne pitäisi hoitaa ensin, jotta anoreksiasta voisi parantua?

Jopa ammattilaisten on vaikea välillä hahmottaa, mikä on on muna ja mikä kana, etenkin jos anoreksiaa sairastava kieltää koko syömishäiriön - tyypillistä syömishäiriökäyttäytymistä. Tässä kohtaa en voi olla viittaamatta Helsingin Sanomissa 6.1.15 julkaistuun "Isosiskon" mielipidekirjoitukseen; surullinen ja tarpeeton esimerkki. On paljon helpompaa tarttua anoreksian lieveilmiöihin etenkin, kun sairastunut todennäköisesti suhtautuu niiden hoitoon myönteisemmin kuin syömishäiriön hoitoon.

Tiedetään, että nuorten anoreksia kulkee käsi kädessä muiden psyykkisten oireiden ja häiriöiden kanssa. Yleisimmät samanaikaiset diagnoosit ovat mielialahäiriöt (kuten vakava masennus), ja ahdistuneisuushäiriöt (kuten yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, pakko-oireinen häiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko). Aliravitsemuksen tiedetään aiheuttavan ainakin osan näistä psyykkisistä oireista, mutta miten painon korjaantuminen vaikuttaa niihin? Mikä pitäisi hoitaa ensin, aliravitsemus vai muut psyykkiset oireet?


Accurson ja kumppaneiden vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, miten painon nousu vaikuttaa muihin psyykkisiin oireisiin. Tutkimusjoukon muodostivat 121 nuorta, jotka oli satunnaistettu kahteen hoitoryhmään, perhepohjaiseen hoitoon (FBT, family-based treatment = Maudsleyn menetelmä) tai nuoreen keskittyvään yksilöterapiaan (AFT, adolescent-focused therapy). Ensiksi mainittu hoitomuoto keskittyy opettamaan (ensimmäisessä vaiheessa) vanhempia kontrolloimaan nuoren syömiskäyttäytymistä ja jälkimmäinen taas helpottamaan nuoren syömiseen liittyviä oireita hänen kehitysvaiheidensa mukaisesti. Molemmat ryhmät saivat terapiaa vuoden ajan yhteensä 24 terapiatuntia. Riippumattomat arvioijat testasivat nuoret mm. standardoidulla EDE 12.0 - kyselyllä (Eating Disorder Examination) hoidon alussa, lopussa sekä 6 ja 12 kuukautta hoidon päättymisestä. Neljänneksellä osallistuneista oli joku muu mielenterveyshäiriö anoreksian lisäksi ja 16 % käytti psyykenlääkitystä.

Tuloksista käy ilmi, että useimmat psyykkiset oireet (niin syömishäiriöoireet kuin muu psykopatologia) vähenivät molemmissa hoitoryhmissä hoidon aloituksesta viimeiseen kontrollikäyntiin. Eniten vähenivät depressiiviset oireet sekä ruokavalion rajoittaminen, kohtalaisesti myös yleiset syömishäiriöoireet sekä syömiseen liittyvät pelot (varsinaisia ahdistuneisuusoireita ei tutkittu). Painon nousu toimi merkittävänä psyykkisen toipumisen ennustajana ja mitä aikaisemmin tavoitepaino oli saavutettu, sen suurempi oli sen vaikutus oireiden lievenemiseen. Oli lohduttavaa, että mitä hankalampi psyykkinen tilanne sairastuneella oli ollut tai mitä kauemmin syömishäiriö oli kestänyt, sitä enemmän he hyötyivät hoidosta.

On mielenkiintoista, että vaikka FBT tähtää (ensimmäisessä vaiheessa) nimenomaan painon nopeaan normalisointiin ilman sen kummempaa psykoterapiaa ja AFT:n tavoitteena taas oli puuttua syömishäiriön oireisiin, jälkimmäinen ei kuitenkaan ollut ensimmäistä tehokkaampi psyykkisten oireiden lievittämisessä! Tästä voidaan vetää johtopäätös, että painon nopean normalisoinnin tulisi olla anoreksian hoidon ensisijainen tavoite hoitomallista tai sairastuneen/läheisten toiveista huolimatta, koska se korjaa myös muita psyykkisiä oireita. Itse asiassa tämä tutkimus osoittaa vääräksi ajatuksen, että psykologiset oireet eivät voi lieventyä ellei hoitoa suunnata juuri niihin.! Kunhan paino on normalisoitu, voidaan selvittää onko hoitoa vaativaa psykopatologiaa vielä jäljellä ja tarttua siihen siinä vaiheessa.

Eli vastaukset alun kysymyksiin olivat:

Kyllä, painon nousu korjaa myös monia muita psyykkisiä ongelmia, joita anoreksiaa sairastavilla on. Ei, muita psyykkisiä häiriöitä ei tarvitse hoitaa ennen anoreksiaa, koska ne usein lievenevät ja jopa katoavat painon noustessa. Anoreksian hoidossa ensisijaisen tavoitteen tulisi olla painon nopea normalisointi, ja vasta sitten tartutaan jäljellä oleviin ongelmiin.

- N -

Edit: Suosittelen lukemaan myös kirjoitukset toipumisen etenemisestä suhteessa tavoitepainoon sekä  "viimeisistä kiloista".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keskustelu on hyvästä! Toivomme asiallisia ja rakentavia kommentteja nimellä, nimimerkillä tai ilman nimeä. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.