Ruotsalaiset Karoliinisen instituutin tutkijat yrittävät selvittää, mitkä geenit altistavat anoreksialle. Kansainvälinen tutkimusyhteisö ANGI (The Anorexia Nervosa Genetics Initiative; osallistujamaat Yhdysvallat, Ruotsi, Australia, Uusi-Seelanti ja Tanska) pyrkii keräämään 26.000 verinäytettä niin syömishäiriöön sairastuneilta kuin verrokeiltakin selvittääkseen anoreksian taustalla olevia biologisia syitä. Myös muut syömishäiriöt kuin anoreksia ja niiden periytyvyys kiinnostavat tutkijoita.
Amerikan ANGI:n johtaja, professori Cynthia Bulik, joka on yksi maailman johtavista syömishäiriötutkijoista, kertoi Ruotsin television haastattelussa, että anoreksian sairastumisriskistä ainakin 50 % johtuu geeneistä. Se vastaa skitsofrenian tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön periytyvyyttä. Hänen mukaansa sairaudesta on pitkään ollut vallalla vääriä käsityksiä. Suuri osa ihmisistä luulee sen sen johtuvan kulttuurisista tai sosiaalisista kuten perheestä johtuvista syistä. "Tapaan sanoa, että geenit lataavat aseen, mutta ympäristö painaa liipasimesta", professori totesi. Anoreksiaan sairastuminen ei ole oma valinta, vaan jo kaksostutkimuksista tiedetään, että se on periytyvä sairaus. Harvat tietävät, että anoreksia on tappavampi kuin mikään muu psykiatrinen sairaus; siihen kuolee enemmän ihmisiä kuin skitsofreniaan tai masennukseen. Joka kymmenes anoreksiaan sairastunut menehtyy sairauteensa. Kuolema johtuu tavallisimmin joko aliravitsemuksesta tai itsemurhasta.
Professori Bulikin mukaan suurin osa ihmisistä tuntee olonsa kurjaksi ollessaan nälkäisiä. "Jos ateria jää väliin, meistä tulee ärtyisiä ja kitkeriä, päätä saattaa alkaa särkeä", hän kertoi. Anoreksialle geneettisesti alttiilla ihmisillä reaktio nälkään on vastakkainen. Kokiessaan olonsa ärtyneiksi tai ahdistuneiksi, alkaessaan laihduttaa he kokevatkin fyysisesti rauhoittuvansa. "Ja tämä tunne houkuttelee heidät jatkamaan nälkiinnyttämistä, mikä johtaa anoreksiaan", professori totesi. "Tällä hetkellä anoreksiaan ei ole toimivaa lääkehoitoa, koska emme ymmärrä taudin biologista perustaa". Professori Bulikin mukaan anoreksian geneettisen koodin purkaminen voi avata mahdollisuuden normalisoida anoreksiaan sairastuneen poikkeavan nälkäreaktion. Parempia hoitokeinoja kaivataan kipeästi.
Jälkeläisille välittämistään geeneistä ei kenenkään pidä potea syyllisyyttä! Edeltä käsin on vaikea tietää, kuka reagoi laihduttamiseen poikkeavalla tavalla. Mutta jos yksi perheen lapsista on sairastunut anoreksiaan, lienee selvä asia, että muiden(kin) kohdalla laihduttamiseen tulee suhtautua suurella varauksella.
- N -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Keskustelu on hyvästä! Toivomme asiallisia ja rakentavia kommentteja nimellä, nimimerkillä tai ilman nimeä. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.